Tänään se alkoi. Päivä jolloin on aika taas kerran napata itseäni niskasta kiinni ja jättää ylenmääräinen herkuttelu pois. Ensimmäiset tavoitteet on lisätä vedenjuontia, tämä oli vielä muutama kuukausi sitten hallinnassa mutta joku stoppi tuli. Toinen on lisätä entisestään kasviksia lautaselle ja vähentää vaaleaa viljaa. Pahin on tuo niin ihanan ystävän suklaan (ja keksien) vähentäminen kertaan viikossa. Kunhan tässä alkujärkytyksestä ja vierotusoireista pääsee niin kyllä olo paranee ja elämä hymyilee. Siihen asti purraan hammasta.

Liikunta on toinen tärkeä asia niin henkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin parantamiseksi. Alkuun ajattelin lisätä ulkoilua (pakkasvarauksella koska vilukissa) ja suorittaa kotona kuntopiiriä. Hitaasti ja rauhallisesti kun aloittaa niin ei käy hassusti, kuitenkaan muutamaa lenkkiä lukuunottamatta ei ole tullut pahemmin liikuttua synnytyksen jälkeen. Haaveissa olisi se kuntosali, mutta saapa nähdä. Jotenkin se vaan on kivempaa mennä jonkun kaverin kanssa. Ehkä kuulokkeet ja musiikki ajaa saman asian kuten lenkeillä, se jää nähtäväksi.

Tämän päivän saavutuksista sen verran että suklaata tai muuta herkkua en ole suuhuni laittanut! Baby steps ja päivä kerrallaan.
image

Toinen saavutus on lasten manipulointi. Kaksi keskimmäistä lasta on nyt pari viikkoa temppuillut ruuan kanssa ja varsinkin vihanneksia kieltäytyneet syömästä. No olen sitten viime-aikoina ottanut kasviksia vain omalle lautaselle ja nautiskellut lasten edessä. Kävikin niin että äidin lautaselta ne kasvikset maistuikin ja laitoin tänään pöytään erillisen kupin. Tästä kolmevee kauhoi suuren kasan omalle lautaselleen ja mikä ihmeellisintä, söi kaiken! Myös toinen kranttu söi paprikaa ja parsakaalia, joka oli jo hyvin sekin. Esikoinen syö aina mallikkaasti kaiken, äitiinsä tullut?

Tässäpä tämän päivän kulmakivet ja loppupäiväksi operaatio pyykki. Sitä nimittäin riittää!

image