Taitaa taas kaikki muu mennä kirjoittelun edelle, koulussa on kiirettä pitänyt ja deadlinet paukkuu näin joulua kohden vähän kaikissa projekteissa. Yllättävän kiireistä on muka ollut, tai sitten sitä on laiskotellut liikaa! Iltasella olen silti näperrellyt lahjoiksi ja omaksi iloksi vähän kaikenlaista. Ajattelinkin taas jakaa vähän omia innostuksen kohteita tännekin. 

Tässäpä olisi!

Niin ihastuin näihin virkattuihin palloihin. Malleja löytää ja voi keksiä itse satoja ja kaikissa eri kokoluokissa.. olen aivan myyty! Nopeaa näpräilyä illoissa ja ei ehdi kyllästyä kesken kaiken. Näistä saa sisustuksesta pitävälle näppäriä lahjojakin. Tänä vuonna olenkin tehnyt itse yllättävän monta lahjaa, toivottavasti saajat arvostavat rakkaudella väsättyjä tuotoksia. Pari pyyntöäkin tuli mitä haluaisivat että teen, kaikkiin ei kyllä aika ja taidot riittäneet. Mutta jotain tein sitten yllätykseksi pukin pussiin.

Joulusta puheenollen.
Oli tuossa tyttären esikoulussa joulumyyjäisetkin ja sinne lahjoitin virkatun vauvanpeiton ja tein pari piirasta. Vähän oli huono omatunto kun ei ole ehtinyt muuten osallistua vanhempaintoimikunnan juttuihin. Noh, jospa ensi vuonna!

Vauvanpeitto oli jämälangoista tehty ihan omaksi iloksi, toivon että se kelpasi jollekin ja kartoitti lasten rahastoa.

Kyllä sitä tuli sitten itselläkin tuettua eskareita, enhän minä muuten olisi ostanut herkkuja.. Haha, mainio tekosyy herkutella! Nämä tarttui meille mukaan myyjäisistä. 

Jouluvalmistelujen loppukiri.
Joululahjat on kaikki hankittu, ellei muisti ole pettänyt. Kyllä se ajoissa aloittaminen säästää ylimääräiseltä häslingiltä. Paketoitukin kaikki sitä mukaa kuin  hankittu. Nyt olisi enää loput koristeet ja sitten jouluruoat niin kaikki olisi valmista jouluksi! Joulukuusta odotan innolla, se tuoksu on jotain niin ihanaa. Lapset ne vasta innoissaan ovatkin, enää vähän reilu kaksi viikkoa jouluun! 

Tässä meidän tyttärien joulukalenteri, keksin itse yllätykseksi kaikkea pientä. Ollut hyvin rakastettu kalenteri. 

Joulun perinteet on kyllä jotain niin parasta. Meidän perheelle paljon on siirtynyt omasta lapsuudesta ja joitain on luotu itse. Omat lapsuusjoulut on piirtyneet niin elävästi mieleen, niin ihanat muistot kyllä. Toivon että omat lapset muistelisivat yhtä lämmöllä joskus omia lapsuuden joulujaan.

Jouluaamuna meillä perinteen mukaan saa avata kuusen alla olevat lahjat ja illalla sitten on Joulupukin vuoro. Mennään taas jouluna reilun sadan kilometrin päähän mummoloihin ja illalla myöhään kotiin. Uni maistuu varmasti sitten yöllä. Miten se joulu muka edelleen niin jännittää ja kutkuttelee vatsanpohjalla, sitä taitaa olla ikuinen lapsi. 
Vielä lopuksi laitan tähän kuvan omista pikku-riiviöistäni Pukin ja Muori kanssa. On ne vain hellyttäviä aina joskus, kun eivät keksi piruuksia. 

Ja pienisuuri 1v suurensuuren nallen luona.

Ihanaa Joulun Odotusta!