Type your search keyword, and press enter

About the Author

Krista

Minustako myyntitykki?

Lähiaikoina on alkanu tuntumaan siltä, että kaipaan jo jotain uusia haasteita kodin ja lasten lisäksi. Olo on välillä jotenkin turha ja ehkä vähän yksinäinenkin. Lapset on ihana-kamala-asia, pois en vaihtaisi mut ei äitiyskään itsessään riitä. Tosiaan kuten oon kertonu, paikkakunta on uudehko ja tuttavapiiri vasta lapsenkengissä. Oon tavannu ihania mahtavia ihmisiä ja esikoinen keränny hyvän kaveripiirin jo koulusta ja naapurustosta. Nyt olis sitten aika aktivoitua ja syventää tuttavuutta ihmisiin täällä!

image

Keksin siis että alan tupperware-edustajaksi! Mikä sen parempi tekosyy tunkea ihmisten kotiin eikös? Ehkä jopa saan taas verestettyä asiakaspalvelutaitoja ja kehitettyä itseäni siinä sivussa. Rahavirtaa ei varmaan ihan heti ole tiedossa, mutta kokemuksia ja uusia tuttavuuksia toivottavasti senki edestä. Miksi just tupperit? Tyhjänpäiväistä ja kallista muovirojua? Näin mie itekki ajattelin, pakko myöntää. Mut sitten viimevuoden  marraskuuta tais olla ku menin ihan huvikseni tämmöisille kutsuille siskon luo. Tämä avas silmiä ja huomasin kuinka käteviä tuotteita niillä on. Ei se ollutkaan vaan niitä purkkeja, vaan monipuolisia tuotteita sekä ruuan tekoon että säilytykseen. Ihastuin kerralla! Nyt muutamia tuotteita hankkineena se jotenki vaan kolahti, tää taitaa olla se mun juttu. Kiitos kuuluu siis siskolle ja kaverille joka näitä mulle esitteli intoa uhkuen.

image

Tämmöistä harrastusta siis tällä kertaa, lisää tietysti kokoajan pähkäilen. Sain uuden kipinän lenkkeilyynki ja koira-eläin on oikein mielissään tästä innostuksesta ollut.

image

Huomaako että Sunna yrittää kovasti mua motivoida? Sehän jaksais varmaan koko päivän, mut raihnainen ja laiskistunu mamma kaipaa treeniä. Kyllä se piristää aina kun saa itsensä liikkeelle, vaikka lähtö monesti onki se nihkeä vaihe. Pitää nauttia nyt kun kovat pakkaset meni ja tämmöset mulle sopivat lämpötilat tuli. Tänään tosin näyttää aika liukkaalta et pitänee miettiä reittiä ja matkaa turvallisemmaksi.. loppuu muuten pian lyhyeen lenkit!
Tässä vielä kuva hyvinkin motivoituneesta ulkoilijasta. Palataan asiaan ja toivottavasti kukaan ei liukastele pahasti?

image

Terveellisemmän elämän perässä.. taas!

Tänään se alkoi. Päivä jolloin on aika taas kerran napata itseäni niskasta kiinni ja jättää ylenmääräinen herkuttelu pois. Ensimmäiset tavoitteet on lisätä vedenjuontia, tämä oli vielä muutama kuukausi sitten hallinnassa mutta joku stoppi tuli. Toinen on lisätä entisestään kasviksia lautaselle ja vähentää vaaleaa viljaa. Pahin on tuo niin ihanan ystävän suklaan (ja keksien) vähentäminen kertaan viikossa. Kunhan tässä alkujärkytyksestä ja vierotusoireista pääsee niin kyllä olo paranee ja elämä hymyilee. Siihen asti purraan hammasta.

Liikunta on toinen tärkeä asia niin henkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin parantamiseksi. Alkuun ajattelin lisätä ulkoilua (pakkasvarauksella koska vilukissa) ja suorittaa kotona kuntopiiriä. Hitaasti ja rauhallisesti kun aloittaa niin ei käy hassusti, kuitenkaan muutamaa lenkkiä lukuunottamatta ei ole tullut pahemmin liikuttua synnytyksen jälkeen. Haaveissa olisi se kuntosali, mutta saapa nähdä. Jotenkin se vaan on kivempaa mennä jonkun kaverin kanssa. Ehkä kuulokkeet ja musiikki ajaa saman asian kuten lenkeillä, se jää nähtäväksi.

Tämän päivän saavutuksista sen verran että suklaata tai muuta herkkua en ole suuhuni laittanut! Baby steps ja päivä kerrallaan.
image

Toinen saavutus on lasten manipulointi. Kaksi keskimmäistä lasta on nyt pari viikkoa temppuillut ruuan kanssa ja varsinkin vihanneksia kieltäytyneet syömästä. No olen sitten viime-aikoina ottanut kasviksia vain omalle lautaselle ja nautiskellut lasten edessä. Kävikin niin että äidin lautaselta ne kasvikset maistuikin ja laitoin tänään pöytään erillisen kupin. Tästä kolmevee kauhoi suuren kasan omalle lautaselleen ja mikä ihmeellisintä, söi kaiken! Myös toinen kranttu söi paprikaa ja parsakaalia, joka oli jo hyvin sekin. Esikoinen syö aina mallikkaasti kaiken, äitiinsä tullut?

Tässäpä tämän päivän kulmakivet ja loppupäiväksi operaatio pyykki. Sitä nimittäin riittää!

image

Uusi vuosi ja samat kujeet!

 

20151231_192139-1

 

Niin se meni hujauksessa vuosi 2015 ja uusi pyörähti käyntiin. Tarkoitus olisi nyt reipastua ja ottaa taas itseään niskasta kiinni. Raskaus, tuo ihana tekosyy, oli ja meni. Samoin pikkuvauva-vaihe alkaa väistymään eli kropan haltuunottokin voisi olla jo paikallaan. Vuosi otti ja antoi paljon ja taas on ihania muistoja sekä uusia tuttavuuksia elämässä.

Tutustuin viimevuonna aivan ihaniin ihmisiin elokuisten vauvojen facebook- ryhmässä. Nämä naiset ovat olleet henkireikäni kuluneena vuonna ja ovat sitä edelleen. Emme asu lähekkäin, mutta whatsapp ryhmä pitää meidät läheisinä ja päivittäin jaammekin ilot ja surut siellä. Innolla odotan että kokoonnumme porukalla yhteen jokupäivä!

Mitä lupasin vuoden vaihtuessa? En mitään. Uuden vuoden lupaukset harvoin pitävät kovin pitkään, ennemmin tekee pieniä muutoksia ja hyviä päätöksiä joka päivä. Täällä ainakin parannettavaa riittää varmasti koko vuodelle ja ylikin.

IMG-20151027-WA0030-1

Sen verran voisin tästä vuoden aloituksesta sanoa, että paheksun syvästi herra Teri Niitin instagram- tempausta ja toivon todella että hän katuu ja pyytää anteeksi. Itse imetän missä vain vauvalla nälkä tulee ja teen sen hienovaraisesti. Silti kenelläkään ei ole oikeutta puuttua toisen imetykseen. Päänsä voi kääntää pois, lapsi tarvitsee ravintonsa. Vielä pieni huomio tähän loppuun, muodin ja elokuvien nimissä paljas pinta on jopa toivottavaa muttei lapsen ruokinnan yhteydessä? En voi käsittää! Tämä tästä aiheesta, kiitos ja anteeksi.

Hyvää alkanutta vuotta itse kullekkin!