Type your search keyword, and press enter

About the Author

Krista

Hulinaa huhtikuussa

Se on jo huhtikuu ja pääsiäinen. Hulinaa riittää; on virpomiset, pääsiäiskukkoilut, kevätsiivoukset.. kaikkea mahdollista menoa ja meininkiä. Vähän on tullut luistettua joistain pääsiäisen perinteistä, kolme neljästä lapsesta poissa kotoa ja nuorimmainen ei vielä niin ymmärrä niiden päälle. Onkin otettu rennosti ja levätty!
Koulussa riittää edelleen tekemistä ja pitäisi paneutua nyt kunnolla pariin ryhmätyöhön sekä ruotsin opiskeluun. Vähän ollut väsyä ja flunssaa eli aikataulusta jäljessä mennään. Vielä kun jaksaa puristaa muutaman viikon niin alkaa lapsilla kesäloma ja itsellä kesäkurssit. Vähän kevyempi aikataulu opiskeluun siis kohta näkyvissä. 

Uusia harrastuksiakin on tullut hankittua, nimittäin aloin opetella geelikynsien tekoa. Parit kynnet tehtynä ja lupaavalta alkaa näyttämään, ainakin kynsiksi ne tunnistaa! Vielä hieman harjoitusta ja hyvä tulee, erittäin mukava harrastus kyllä. Laitan kuvaa parista kokeilusta tähän alle. 

Palasin myös takaisin Tupperwaren ihmeelliseen maailmaan ja ensi viikolla olisi ensimmäinen kokous ja kahdet kutsut. Hieman pistää jännittämään kun meidän tukkuri meinaa tulla mukaan ensimmäiseen esittelyyni! Varmasti saan hyvää opastusta ja neuvoja kokeneelta tekijältä, silti se pistää hermostuttamaan kovasti. Tupperi on ollut intohimona kyllä kokoajan, vaikka olin vuoden tauolla hommasta. Tästä aiheesta riittäisi puhumista vaikka kuinka! Jos nyt kuitenkin jätetään toiseen kertaan kuitenkin ja jatketaan eteenpäin.

Lisäksi sain viimeinkin hankittua kuntosalijäsenyyden lähelle juuri auenneelle kuntosalille. Sinnekkin siis matka käy tässä. Paljon olisi kaikkea touhua ja kevät kulkee kesää kohti kovaa vauhtia. Mukavaa aurinkoista ja pirteää kevättä vain kaikille! 

Pitkästä aikaa!

Hulinaa ja huisketta on riittänyt, huomasin ihan yhtäkkiä taas laiminlyöneeni tätä harrastusta. Kaikkea on taas tapahtunut joulukuun jälkeen, ei varmaan ihan kattavasti kannata sepustaa kaikkea. Kerrotaanpa silti ainakin jotain.

Uusi vuosi alkoi laiskanpuoleisesti ja edelleen yritän päästä täyteen höyryyn omissa opinnoissani. Hieman tuntunut välillä jopa raskaalta, monimuoto-opetuksessa on vielä paljon puutteita amk:lla. Jospa sekin tästä pikkuhiljaa ja palautteiden avulla selkiintyisi. Ei auta kuin puskea eteenpäin.

Toiseksi vanhimman ilmoitin ensimmäiselle luokalle haikein mielin, syksyllä on jo kaksi koululaista! Aika rientää vähän liian nopeaa ohitse, nuorimmainenkin täytti jo 1.5 vuotta. Samoin itselläni pyörähtää kesällä mittariin jo pelätty 3 ja 0, hieman olen kriiseillyt sitäkin asiaa. Jospa se siitä, kunhan tottuu ajatukseen uudesta numerosta. Ainakin yksi syy juhlia kunnolla ja kutsua ystäviä mukaan. Nykyään niitä ei liiemmin ole, kun asuu eri paikkakunnalla ja viettää ison osan ajasta kotona lasten kanssa. Ainakin ne vähät tuntuvat vieläkin tärkeämmiltä. Onneksi nykyään voi pitää paremmin yhteyttä somen kautta.

Sain viimein hankittua itselleni uudet ihanat nilkkurit ja pari mekkoa. Olo on kuin uudestisyntyneellä! Ihanaa kun joskus hemmottelee myös itseään, useimmiten tulee sorruttua hankkimaan vain lapsille kaikkea. 

Olen ollut niin innoissani päivien pitenemisestä ja saan jokaisen auringonsäteen mukana lisää energiaa. Tuntuu että kaamosaikaan on jatkuvasti väsynyt ja muutenkin alavireisempi. Ilmatkin alkavat lämmetä ja kevät tuppaa jo tulemaan. Ulkoilukin tuntuu heti mukavammalta ja lapset viihtyvät pitempään pihaleikeissä. Odotan niin taas kevättä ja kesää. 

Pitää nyt lisäillä parhaita paloja tännekkin melkein kahdelta kuukaudelta, kun tullut taas melkoisesti tuota taukoa! Nuorimmainenkin kasvanut taas silmissä, nopeaa kehittyy leikit ja puuhat, kohta hän ei ole enää minun vauva.

Mitähän vielä olisi kerrottavaa.. Lapsilla suuri villitys pokemoneista ja se onkin esikoisen synttäriteemana. Hyvissä ajoin aloin etsiä siis kaikkea pokemoneihin liittyvää ja nyt ollaan aika hyvin varustauduttu tähän, lisää aiheesta kuvineen seuraa lähempänä. Toiseksi nuorimmalla on sitten Frozen-teema ja siinä ollaan yhtä hyvin varustauduttu. Nykyään on kyllä kova homma järjestää syntymäpäiviä, ainakin jos tahtoo lapsen saavan yhtäläiset juhlat kuin muillakin. Itselleni se on toisaalta vain hyvä, nautin suuresti juhlien suunnittelusta ja toteutuksesta. Nytkin tosiaan suurin osa suunniteltuna juhliin, jotka ovat toukokuussa.. hullua eikö! No jokainen tyylillään ja sitä rataa. 

Olen myös yrittänyt taas kantaa korteni kekoon ja kudoin parhaan kykyni mukaan parit ”Suomi 100v”-sukat keräykseen. En ole sukkia koskaan neulonut eli tämä oli vähän haaste. No toivotaan että saaja pitää niistä, ainakin rakkaudella jos ei taidolla valmistetut. 

Tultiin myös eilen nuorimman tytön kanssa kipeäksi, joten ajatus ei aivan luista. Jos tästä kirjoituksesta unohtui jotain tärkeämpää niin kirjoittelen lisää myöhemmin, nyt kutsuu laiskana makaaminen vastustamattomasti.. 

Aurinkoisia kelejä toivoen!❤

Neljä yötä jouluun

Huomenna pärähtää soimaan ”kolme yötä jouluun on” ja joulufiilis on huipussaan. Viimeisiä jouluvalmisteluja aloitellaan ja viimeisiä koulupäiviä lapsilla. Enää kaksi päivää koulua! Kyllä lomaa onkin jo kaivattu. Aamulla oma olo tuntui heikolta ja tukkoiselta, pitää kokeilla kaikki poppaskonstit että olo paranisi ennen joulua. Hyvä syy syödä viimeiset jäätelöt pakastimesta..

Tänään käytiin hakemassa joulukuusi. Päätin, että tänävuonna otetaan pieni ja sievä kuusi, ettei se kaadu niin herkästi taaperon toimesta. Mielestäni löysimme oikein hyvän kuusen, tuoksukin oli aivan ihana. Viimevuotinen kuusi ei nimittäin tuoksunut ollenkaan! Mikä lie luonnon oikku oli, joten tänävuonna myös haistelin valitessa. 

Koristeltiinkin kuusi heti samantien melkeinpä, tuli kaunista jälkeä kun yhdessä puuhattiin. Taaperokin tomerana kantoi laatikosta palloja ihan onnessaan ja laittoi kuuseen. Ne ei ihan pysyneet, mutta väliäkös tuolla, kun hauskaa oli. Tässä koristeltu malli, on pysynyt pystyssä jo monta tuntia!

Paistettiin myös pipareita ja koristeltiinkin jo muutama. Kaikkialle ehtivä taaperoinen vetikin kupillisen koristeita lattialle ja nautti sitten jalkapohjiin tarttuneet erikoisherkut suihinsa. Tuli kyllä oikein söpöjä yksisarvisia ynnämuita piparkakkusia meidän taiteilijoilta, tuotokset päätyi myös melkein suoraan parempiin suihin. Muuta ei taida tänään jaksaa touhuta, eikä kirjoittaakkaan pitemmästi, kuume taitaa olla tällä äipällä nousussa ja sohva kutimen kanssa kutsuu.

Palataan asiaan!

Ps. Muutama kuva pipari-operaatiosta alla.

Näpertelyjä ja Joulun odotusta.

Taitaa taas kaikki muu mennä kirjoittelun edelle, koulussa on kiirettä pitänyt ja deadlinet paukkuu näin joulua kohden vähän kaikissa projekteissa. Yllättävän kiireistä on muka ollut, tai sitten sitä on laiskotellut liikaa! Iltasella olen silti näperrellyt lahjoiksi ja omaksi iloksi vähän kaikenlaista. Ajattelinkin taas jakaa vähän omia innostuksen kohteita tännekin. 

Tässäpä olisi!

Niin ihastuin näihin virkattuihin palloihin. Malleja löytää ja voi keksiä itse satoja ja kaikissa eri kokoluokissa.. olen aivan myyty! Nopeaa näpräilyä illoissa ja ei ehdi kyllästyä kesken kaiken. Näistä saa sisustuksesta pitävälle näppäriä lahjojakin. Tänä vuonna olenkin tehnyt itse yllättävän monta lahjaa, toivottavasti saajat arvostavat rakkaudella väsättyjä tuotoksia. Pari pyyntöäkin tuli mitä haluaisivat että teen, kaikkiin ei kyllä aika ja taidot riittäneet. Mutta jotain tein sitten yllätykseksi pukin pussiin.

Joulusta puheenollen.
Oli tuossa tyttären esikoulussa joulumyyjäisetkin ja sinne lahjoitin virkatun vauvanpeiton ja tein pari piirasta. Vähän oli huono omatunto kun ei ole ehtinyt muuten osallistua vanhempaintoimikunnan juttuihin. Noh, jospa ensi vuonna!

Vauvanpeitto oli jämälangoista tehty ihan omaksi iloksi, toivon että se kelpasi jollekin ja kartoitti lasten rahastoa.

Kyllä sitä tuli sitten itselläkin tuettua eskareita, enhän minä muuten olisi ostanut herkkuja.. Haha, mainio tekosyy herkutella! Nämä tarttui meille mukaan myyjäisistä. 

Jouluvalmistelujen loppukiri.
Joululahjat on kaikki hankittu, ellei muisti ole pettänyt. Kyllä se ajoissa aloittaminen säästää ylimääräiseltä häslingiltä. Paketoitukin kaikki sitä mukaa kuin  hankittu. Nyt olisi enää loput koristeet ja sitten jouluruoat niin kaikki olisi valmista jouluksi! Joulukuusta odotan innolla, se tuoksu on jotain niin ihanaa. Lapset ne vasta innoissaan ovatkin, enää vähän reilu kaksi viikkoa jouluun! 

Tässä meidän tyttärien joulukalenteri, keksin itse yllätykseksi kaikkea pientä. Ollut hyvin rakastettu kalenteri. 

Joulun perinteet on kyllä jotain niin parasta. Meidän perheelle paljon on siirtynyt omasta lapsuudesta ja joitain on luotu itse. Omat lapsuusjoulut on piirtyneet niin elävästi mieleen, niin ihanat muistot kyllä. Toivon että omat lapset muistelisivat yhtä lämmöllä joskus omia lapsuuden joulujaan.

Jouluaamuna meillä perinteen mukaan saa avata kuusen alla olevat lahjat ja illalla sitten on Joulupukin vuoro. Mennään taas jouluna reilun sadan kilometrin päähän mummoloihin ja illalla myöhään kotiin. Uni maistuu varmasti sitten yöllä. Miten se joulu muka edelleen niin jännittää ja kutkuttelee vatsanpohjalla, sitä taitaa olla ikuinen lapsi. 
Vielä lopuksi laitan tähän kuvan omista pikku-riiviöistäni Pukin ja Muori kanssa. On ne vain hellyttäviä aina joskus, kun eivät keksi piruuksia. 

Ja pienisuuri 1v suurensuuren nallen luona.

Ihanaa Joulun Odotusta!

Kouluiloa ja jouluiloa

Syksy on ehtinyt jo aika pitkälle, puista alkaa lehdet huveta ja öisin saatetaan käydä jo pakkasen puolella. Lyhenevät valonhetket ja flunssakausi vetävät vähän mielialaa alemmas. Nenänpää kylmänä ja varpaat kylmästä nihkeinä nytkin tässä kirjoittelen. 

Sitten pitääkin kääntää tämä positiiviseksi! Pimeät ja tunnelmalliset illat, kynttilät, syksyn tuoksu ja edessä häämöttävät juhlat. Syyslomaa vietellään meidän perheessä ensi viikko ja silloin ehtiikin puuhata perheen kanssa kaikkea mukavaa; ulkoilla, askarrella, leipoa ja pelata lautapelejä. Saa nukkua tavallista pitempään ja valvoa hyvillä mielin. Pääsen itsekin viettämään tyttöjeniltaa siskon ja lapsuudenystävän kanssa, ensimmäinen tällainen ilta nyt kahteen vuoteen eli kai se on jo aikakin! Innolla ja hieman jännityksellä odotan, osaako sitä enää niin rennosti ottaakkaan enää.

Syysloman lopuksi pitäisi vietellä lasten kanssa myös halloweenia, pelottavia koristeita ja karmivia ruokia mukavan elokuvan kera. Kasvomaalit on jo esitestattu ja asuja mietitty. Halloween on kyllä jännittävä juhla lapsille ja muistan itsekkin kuinka innoissaan sitä oltiin ja ollaan kyllä edelleen. Kaikkea sitä pitäisi taas lomaviikkoon mahduttaa!

Aloitin tosiaan itsekin opiskelun nyt syksyllä, ammattikorkeakouluun kävi tieni. Jännä miten sitä samalla on virkistynyt uusista haasteista ja kauhuissaan työn määrästä. Tehtäviä on todella paljon, ne on laajoja ja itsenäisellä työllä on suuri merkitys. Ei passaa siis lusmuilla, sitä pitää kyllä harjoitella tässä vielä. Mutta kaikkiaan todella mielenkiintoista ja virkistävää kotonaolon jälkeen. Vasta oli ensimmäiset tentitkin ja kauhulla odotan arvosanoja niistä, sisäinen perfektionisti pelkää huonoja arvosanoja. Paljon on vielä totuttelua opiskelijana oloon, mutta positiivisin mielin ollaan. 

Sitten asiasta kukkapurkkiin ja jouluun. Lempijuhla lähestyy hirvittävän nopeasti, vasta oli syyskuu ja nyt onkin lokakuun loppupuoli. Joulukalenterit, suklaat, valot ym on saapuneet kauppoihin ja joulumieli alkaa valtaamaan allekirjoittaneen. Joululahjojen hankintahan on aloitettu jo hyvissä ajoin, joten suurin osa niistä on valmiina odottamassa paketointia. Olen myös tehnyt joitain lahjoja itse, ajatus toivottavasti merkitsee enemmän kuin tulos. Toivotaan, että lahjansaajat eivät satu lukemaan tätä blogia, tai ainakaan arvaamaan kenelle nämä tulee! Jollekkin näistä voi olla inspiraatiota, jos haluaa tehdä myös itse lahjoja. Suunnittelin molemmat itse eli valmista ohjetta ei ole (ja sen kyllä huomaakin).

Kokeilin uusia virkkaustyylejä lahjoihin, yllä ns. crocodile stitch ja alla popcorn.

Joulukoristeisiin olen kerännyt uusia ideoita ja lasten kanssa varmaan kokeillaan tässä joitain. Pitänee laittaa tuotoksista sitten kuvia! Joistain kokeiluista liitän jo kuvia tähän postaukseen. Tässä alla kuva ilmapalloon tehdystä lankasommitelmasta, ajattelin tehdä lampunvarjostimeksi ja pienempiä jouluvalojen kanssa.


Mukavaa sysksyä ja joulun odotusta itse kullekkin!

Bloggari joka unohtaa bloginsa..

Taas vaihteeksi pitkä tauko, mutta täällä taas!

Uusin innostuksen kohde löytyi ja kaivoin ompelukoneen vihdoin esille. Muutamassa päivässä on tullut ommeltua pipo, toppi, pari mekkoa ja pöksyt. Mukavaa puuhaa ja kai ne on ihan käyttökelpoisia kamppeita. Aloitin katsomalla mallia jo olemassaolevista vaatteista ja niiden pohjalta väkersin tytöille uutta vaatetta. Seuraavaksi voisi viedä tämän astetta pidemmälle ja hankkia vaikka parit kaavat! Todella mukavaa iltapuhdetta ja vieläpä hyödyllistä. Tähän laitan suurten luomusteni kuvia todisteeksi ahkeruudestani.

Siinäpä ne. Aika amatöörimäisiä vielä, mutta lapset tykkäsi kovasti ja sehän se tärkeintä. Seuraavaksi sitten uusien ihanien kankaiden metsästykseen, siitä tulee vaikeaa. Kuoseja on niin paljon ja värejä ja eri kangaslaatuja.. tässä pitää ottaa ihan rauhassa ja harkiten.

Mutta jospa sitä nyt taas muistaisi tännekkin päivittää taas kuulumisia, ensikuussa meillä juhlitaan nuorimmaisen ensimmäistä syntymäpäivää! 

Haasteita elämään

Pienten takapakkien jälkeen löydetty liikunnanilo vahvistuu aurinkoisten kelien myötä entisestään. Aamulla käytiin lasten kanssa saattamassa esikoinen kouluun, samalla tuli lenkki ja leikkikenttäreissukin. Matkaakin kertyi se 5.5 km rapiat. Mukavasti piristää aamu- unista äitiäkin. Ihana ilma oli ja lapset reippaina, kaiken kaikkiaan siis mukava aloitus aamulle.

image

image

Pienistä onnistumisista tulee hyvä olo, ne motivoivat jatkamaan ja nostamaan tavoitteita! Mieli on halajanut juoksemaan ja lenkit tähtääkin siihen. Otin itselleni uuden haasteen, jossa tavoitteena on juosta 10 km. Tähän on vielä matkaa, sillä kunto ei ole vielä ihan parhaasta päästä. Tänään oli ensimmäinen lenkki ja vauhti oli kohtalaisen ripeää, ei vielä aivan juoksua. Kilometrejä tuli jo melkein 5.5 ja tuntui siltä että kyllä tämä tästä vielä onnistuu. Ohjelman kesto on kymmenen viikkoa ja sen jälkeen pitäisi olla terässä ja pystyä tuohon kymmeneen kilometriin. Innolla odotan edistymistä ja tulevia onnistumisia. Olokin on muuten mitä parhain aina lenkin jälkeen ja sehän se on tärkeintä!

image

Tässä sitä ollaan. Punaisena ja erittäinkin luomuna. Mutta se olo, kun posket punottaa ja pieni hengästynyt olotila vaihtuu endorfiineihin, se on parasta. Toivon että tämä julkinen ilmoitus tavoitteesta motivoi entisestään ja ehkäisee laiskistumisen. Ei ole enää vain omassa mielessä, vaan pitää pitää itsensä liikkeessä ja raportoida edistymistä. Jos muutkin pystyy niin minäkin. Liikkeelle lähtö on joskus nihkeää, mutta se palkitsee joka kerta. Tsemppiä muillekkin liikkumiseen!

image

Turvalonkerot

Olen jo jonkin aikaa tässä tuumaillut, josko alkaisin virkkaamaan keskosille näitä turvalonkeroita. Netissä aihe on tullut useasti vastaan ja ajatus on kaunis. Näin videon pienestä keskosvauvasta, jolle hoitaja antoi lonkeron käteen jotta tärkeät piuhat saisivat olla rauhassa. Itkuhan siinä melkein tuli, pieni ja herkkä vauva hakemassa turvaa keskoskaapissa. Kaivoin siis virkkuukoukun esiin ja aloin kokeilla. Ensimmäiset tein langoista mitä löysin ja jotka eivät sovi keskosille tehtäviin lonkeroihin. Nämä mallit vein siskonlapsille iloksi. Tietysti omatkin lapset halusi omat ja jopa siskon koira. No saipahan langanjämiä ainakin kulutettua. Tässäpä kuvat ensimmäisistä.

image

Alla koirien versiot. Isommat ja ilman silmiä, kuulemma oli oikein mieleisiä.

image

Seuraaviin hain kunnon langat ja aloin tehdä pienille ihmeille vietäviä. Ohjeet olivat selkeät ja helpot joten kuka vain osaa näitä tehdä. Kaiken lisäksi tämä on hauskaa ja valmistuu nopeasti! Yhdessä menee noin 30-60 minuuttia, riippuen miten saa keskittyä tekemiseen. Laitan alle tähän linkin mistä itse löysin ohjeen. Lisäksi facebookissa on eri sairaaloille omia keräysryhmiä ja yleinen turvalonkeroita keskosille- ryhmä. Keskosille on tehty myös esimerkiksi sukkia ja myssyjä. Ainakin Oulun ryhmässä oli eräs käsistään näppärä suunnitellut myssyn, jossa on aukot kaikenmaailman piuhoille joista itse en sen enempää ymmärrä. Se näytti todella näppärältä!

Tässäpä sitä linkkiä;

http://yle.fi/uutiset/nain_teet_turvalonkeron_keskoselle/8726802

image

image

Kaikkeen sitä innostuukin, riittää ainakin iltaisin puhdetta. Aivan kun olisi pulaa kun kahdelle neljästä lapsesta pitäisi virkata peittokin vielä. No mutta mukavaa hommaa on!

Käsityön iloa muillekkin :)

Kevät tulee!

Viimepäivinä on nähnyt selkeän muutoksen keväisempään. Aurinko paistaa ja linnut sirkuttaa. Itselläkin on jotenkin elinvoimainen ja reipas olo! No lapset on myös hyvin energisiä, ikävä kyllä heti kun aurinko nousee. Mutta on se ihanaa kun on päivä päivältä valoisampaa ja ilmat alkaa lämmetä. Taas alkaa suunnitella uusia juttuja ja energiaa tuntuu tulevan kokoajan lisää. Kevätsiivouskin alkaa häämöttää, jos jopa ikkunat pesisi.

image

Parina päivänä on tullut suorastaan pakottava tarve ulkoilla koko porukalla. Onneksi lähellä on puistoa ja leikkikenttää, oma pihakin käy hyvin silloin kun itse ei pääse (tai jaksa) sen kauemmaksi. Perheen 4 vuotta täyttävä sisähiirikin on viihtynyt leikkikentällä ja pihalla. Tänään  sitten otettiin mukaan 6kk flunssapotilaskin joka alkaa pikkuhiljaa olla parempaan päin. Hyvin viihtyi pulkassa, vaikka silmät oli suurina ihmetyksestä.

image

Tässä olen uhkunut intoa liikkumiseen ja painon haltuunottoon, flunssa verotti hyvin pitkälti tuloksia joten tässäkin parantamisen varaa. Elokuisten vauvojen äitiryhmällä on oma tsemppiryhmä painonpudotukseen ja kunnonkohotukseen. Tämä on korvaamaton tuki niin tsempin kuin retkahdustenkin osalta. Jotenkin sitä kuitenkin vain tarvis sen kaverin, joka tulis ihan kotiin potkimaan liikenteeseen kun vastustaa ja laiskottaa. Koira osaa vain katsoa syyllistävästi jos tulee luistettua lenkeistä.

image

Mutta ei elämä saa olla liian tiukkaa! Joskus se on rentouduttava ja nautittava elämästä kaikkine houkutuksineen, eikös!

image

❤ Ihanaa alkanutta kevättä! ❤

Imetysaivot ja arki..

Sitä luulisi että raskaus-dementian jälkeen aivot palautuisi normaaliksi pian synnytyksen jälkeen. Että taas muistaisi minne laski sen kahvikupin ja että tytölle pitää tehdä eväät kouluun keskiviikkoisin. Niinhän sitä luulisi! Vaan tuntuu että puhelin, seinäkalenteri ja jääkaapinovi ovat täynnä kaikenmaailman lappusia ja merkintöjä. Kun pitää kirjoittaa ylös, että muistaa pakata hoitolaukun, ollaan jo pahasti pohjalla. Tälläkin hetkellä kuumeisesti mietin, muistinko kirjoittaa kaiken ylös, mitä tälle viikolle oli menoja ja muistamista.

image

image

Äidit taitavat olla kalenterien ja muistilehtiöiden suurkuluttajia, ainakin itselläni käynyt näin lastensaannin myötä. Tuntuu, että jos en nyt heti kirjoita tätä ylös, niin se haihtuu ilmaan. Kauppalista on ehdoton jos aikoo saada tarvittavat asiat kotiin asti, menot pitää kirjoittaa sillä hetkellä kun niistä sovitaan ja muistilistoja löytyy tosiaan hoitolaukun täydennyslistasta luetteloituihin kotitöihin. Haaveissa siintää tulevaisuus, kun lapset kasvaa ja muistan taas laittaa sukat ennen kotoa lähtemistä. Sitä odotellessa..

Ps. Hyvä esimerkki on tämä kirjoitus, unohdin mitä piti kirjoittaa. Lyhyestä virsi kaunis ja toivotaan että muistan ensikerralla loppuun asti mitä tulin kirjoittamaan!